Strategiseen uudisajatteluun

Tuloksia ei mitata ensisijaisesti lyhytnäköisin aineellisin vaan pitkäkestoisin aineettomin tuloksin. Aineettomasta pääomasta, yksilön ja yhteisön kokonaishyvinvoinnista huolehtiminen johtaa vääjäämättä myös taloudellisiin voittoihin.

Tämän päivän asiantuntijayhteisöjen osaaminen ja kilpailukyky saadaan kukkeimmilleen vain jakamalla johtajuus, kokemus, voima ja toivo kaikkien työntekijöiden kesken. Temppu onnistuu harvoin omassa porukassa - mitä enemmän yksilöillä on tietoa, taitoa ja motivaatiota, sitä enemmän on myös tunteisiin perustuvia ainoita oikeita ratkaisuja. Solmua avaamaan tarvitaan uudenlaiseen näkemykseen vihkiytynyt johtaja, esimies, joka uskaltaa panna itsensä peliin - henkilökohtaisenkin tappion uhalla. Tarvitaan ihminen, jolla on paitsi älyä myös viisautta, valmiutta seistä sanojensa takana, riippumattomuutta ja kykyä vastata yksilöllisiin houkutuksiin.

Ammoin ongelmaa ei ollut: agraari- ja modernissa yhteiskunnassa suureen tarinaan kuului pikku osasena, että vanhuus ja viisaus kulkevat käsi kädessä - oppipojasta kasvaa kisälli ja kisällistä varttuu mestari - jälkimmäisen turvallisessa, kiihkottomassa ja kärsivällisessä ohjauksessa. Mutta postmoderni hylkäsi kvartaaliajattelussaan suuret tarinat. Yhtäkkiä, ilman työ- ja elämänkokemusta, kirjaviisauden kyllästämänä hädin tuskin yliopiston oven sulkenut nuorukainen on oppinut kaiken elämästä. Kaksikymmentäviisivuotiaana hän on kypsä ohjaamaan, sparraamaan, neuvomaan yritys- tai yhteisöjohtajia ihmiselämän koko kirjossa. Etiikka, oma elämän- ja johtamiskokemus, yksityiset ja ammatilliset vastoinkäymiset ja niistä selviytyminen, toisen kuuntelu ja kunnioitus, luottamus tuntuvat tänään olevan turhaa sanahelinää, sivuun vain ja uutta usvaa putkeen!

Hyveet, arvot ja etiikka kulkevat rinnan. Etiikka auttaa yksilöä pyrkimään kohti hyvää elämää, jota kannattavat tunnepohjaiset arvot ja hyveet. Arvot ovat hyvän elämän tunnusmerkkejä, joita hyveet keinoina ilmentävät. Arvojensa kanssa ihmisen ei sovi käydä kauppaa, hyveet taas auttavat mielekkään, tasapainoisen ja seesteiden elämän saavuttamisessa. Kun ihmisen arvoja ovat vaikkapa muiden toisen riippumattomuuden ja valinnanvapauden kunnioittaminen, vilpittömyys, ilo ja nöyryys mahdollistavat arvojen toteutumisen.

Juhlapuheissa henkilöstön vannotaan olevan yrityksen tärkein voimavara, kuuntelemisen käyvän puhumisen edellä ja tulevaisuuden menestyksen syntyvän yhteisistä ponnisteluista. Yhteisöllisyyden hehku hiipuu heti, kun kvartaalikatsauksen käppyrät alkavat kääntyä koillisesta kaakkoon ja jää rasahdella johtajan mittatilauskenkien alla. Tällöin hän kaivaa esiin osakeyhtiölainsäädännön vaatimukset, muistaa vain omistajat ja koettaa henkihieverissä varmistaa oman paikkansa pelastuskopterissa. Salamana yhteisöllisyys kaikkoaa. Ensiarvoinen henkinen pääoma muuttuu aineellisiksi pelinappuloiksi, joista on äkkiä päästävä eroon.

Tulevaisuuden yritysten aivoriihen muodostavalle, nyt työikäiseksi varttuneelle, vuosituhannen vaihteen molemmin puolin syntyneille Y- ja Z-sukupolville työ ei enää näyttäisi olevan elämän itseisarvo vaan yksi täyspainoisen elämän mahdollistaja. Huomista kansantalouttamme kannatteleva innovaattori ei hyväksy käskyjä, määräyksiä, virkatyöaikaa tai -paikkaa. Hän tahtoo työskennellä silloin, kun hänelle sopii, siellä, missä informaatioteknologia sen mahdollistaa, omine ehtoineen, työntekijän markkinassa.

Yhteisöllisyys sikiää sinänsä terveestä ajattelutavasta, että maailma ja työelämä eivät ole enää vanhan suuren tarinan luomus, vaan ihmiset luovat joka päivä todellisuuttaan ja tulevaisuuttaan yhteisin ajatuksin, kielin, sanoin ja merkityksin. Mutta: niin kauan kuin yhteinen menestys ei rakennu yksilön, työntekijän elämän, kokemuksen ja kerronnan varaan, yhteisöllisyys on haaveille perustuva, motivaatioton tyhjä taulu.

Kuinka moni johtaja aidosti identifikaatiota tavoitellessaan pysähtyy kuuntelemaan työntekijän kertomusta - yksilön mielen sisäistä prosessia, jossa hän tulkitsee elämänsä tapahtumia, niistä muodostamiaan merkityksiä ja käsityksiä hyvästä johdettavana olemisesta. Kuinka monella johtajalla on itsellään riittävä elämän- ja urakokemus, sankaritarina, tragedia tai komedia elettynä voidakseen muodostaa omasta historiastaan kestävän perustan tulevaisuudelle?

Johtajuusajattelu tulee kääntää päälaelleen. Yhteisöllisyys syntyy johdettavien elämän- ja uratarinoista, mielen prosesseista, työntekijöiden kuuntelemisesta - omistajien lyhytjännitteisten vaatimusten sijaan.

Jos ja kun organisaatio ymmärretään joukoksi ihmisiä, joilla on yhteinen tavoite ja tahtotila, näistä ihmisistä, tutuista kasvoista, äänistä ja tiedontuottajista, institutionaalisista perusyksiköistä tulee pitää kaikin keinoin kiinni ja huolta.

Vihijohtajalle menestyksen viesti on kirkas: verkotu ja hyödynnä poikkitieteellistä osaamista, jos mielit menestyä, kuuntele ja luota, itseesi ja toisiin. Valitettavasti vain nurkkakuntaisuutemme, kaunaisuutemme, kateutemme ja kyräilyhenkemme estävät järkevän päätöksenteon. Taivaanrannan maalariksi tatuointi estää aineettoman luovuuden ja innovoinnin hyödyntämisen. Menestyäkseen vihijohtajan on uskallettava erottua, ottaa riski, hypätä kylmään veteen, vaikka kuinka pelottaisi tai hävettäisi.

Voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja erityisesti vertaisryhmätyö ovat oivallisia johdettavien näkökulmasta kumpuavia jatkotutkimuskohteita. Vapaaehtoisorganisaatioissa johtajuus ei perustu vertikaaliseen hierarkiaan vaan yksilön tahtoon yhdessä saman arvopohjan, elämänkokemuksen ja tarinan jakamien toveriensa kanssa viedä itselleen tärkeäksi kokemaansa asiaa eteenpäin. Johtajuus kumpuaa sosiaalisesta identiteetistä, samuudesta, halusta kuulua joukkoon ja erottua muista - sekä enemmän tai vähemmän elämän ja kuoleman välisestä hyvän voittoon pyrkivästä tavoitteellisuudesta. Esimerkkeinä käykööt vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta sekä palo- ja pelastustyö muutoin kuin operatiivisissa, kriisitehtävissä. Humanitaarinen, nimenomaan vertaistuen avulla haitallisten riippuvuuksien ehkäisyyn ja niistä toipumiseen pyrkivä toiminta soisi saada lisää jalansijaa johtamisen jatkuvassa muutoksessa.